Toteutettu
Toimenpiteessä tuotettiin ”Selvitys Itämeren sisäisten ravinnevarastojen merkityksestä ja vähentämismahdollisuuksista”. Lisäksi pilotoitiin sedimenttiin kertyneen fosforin poistamista pienimuotoisesti rannikkoalueella SEABASED-hankkeessa. Toimenpideohjelmakauden 2022–2027 aikana jatketaan sedimenttiin sitoutuneiden ravinteiden vähentämiskeinojen toimivuuden selvittämistä toimenpiteessä ”Meren ja pohjan sisäisiä ravinnevarastoja vähentävät ja ravinteiden sitoutumista lisäävät toimet (TPO2022-REHEV11)”.
Itämeren rehevöitymistilan hitaan elpymisen keskeinen syy on suuri ravinnevarasto sedimentissä ja vedessä. Huonoissa happioloissa fosfori ei sitoudu tehokkaasti pohjasedimenttiin ja fosforia kerääntyy suuria määriä syviin vesikerroksiin. On arvioitu, että Itämeren syvän veden (yli 60 m) fosforivarasto on noin 10-kertainen verrattuna vuotuiseen kokonaisfosforikuormaan. Biologisesti käyttökelpoiseen fosforikuormaan verrattuna varasto on vielä huomattavasti suurempi. Syvän veden fosforia kulkeutuu tuottavaan pintakerrokseen mm. talvimyrskyjen seurauksena, mikä aiheuttaa laajoja sinileväkukintoja. Sinileväkukinnat puolestaan sitovat suuria määriä kaasumaista molekulaarista typpeä Itämeren ekosysteemikiertoon.
Sisäisten prosessien suuresta merkityksestä huolimatta Itämeren valuma-alueella on vähennettävä ulkoista ravinnekuormitusta, jotta tavoitteeksi asetettu meren hyvä tila saavutetaan. Vähennystarve koskee sekä hajakuormitusta että pistekuormitusta. Hajakuormituksen vähentäminen ja samanaikainen tehostuva maataloustuotanto voivat johtaa ristiriitatilanteisiin, jotka hidastavat tai estävät tavoitteiden saavuttamista. Hajakuormituksen vähentymistavoitteiden toteutumiseen liittyy näin ollen suuria epävarmuuksia. Lisäksi on esitetty, että vaikka kuormitusta saataisiin vähennettyä niin Itämeren toipuminen kestää vuosikymmeniä.
Kuormituksen vähentämistoimenpiteiden suunnittelun ja toteutuksen ohella on siis ajankohtaista selvittää, voidaanko rehevyystasoa alentaa kohdistamalla osa toimenpiteistä itse mereen. Nämä toimenpiteet voidaan jakaa ravinteita merestä poistaviin (esim. ruoppaus, kalastus) tai niiden vapautumista estäviin (esim. kemiallisten yhdisteiden lisääminen) sekä ravinteiden kiertoa hidastaviin toimenpiteisiin (esim. ravintoverkkokunnostus).
Tässä toimenpiteessä tuotetaan selvitys siitä, mitä kunnostusmenetelmiä voidaan toteuttaa – tai on jo toteutettu – meren rehevyyden hallitsemiseksi. Laadittavassa selvityksessä tuodaan esille, mitkä ovat kunkin menetelmän teoreettiset vaikutusmekanismit ja mitä tutkimuksia Itämeressä on tehty näiden mene-telmien osalta. Selvityksessä arvioidaan myös toimenpiteiden vaikuttavuutta ja arvioidaan niiden soveltuvuutta eri tilaskaaloihin Suomen merialueilla.
Selvitys tuottaa ajankohtaista tietoa päätöksentekijöille, jotka pohtivat hajakuormituksen vähennyskeinojen ohella sisäisten prosessien käsittelyjä Itämeren tilan parantumiseksi. Selvitys tuottaa myös tietoa eri menetelmien mahdollisesta hyödyntämisestä kompensaatio-menettelyssä ja tähän menettelyyn liittyvistä ongelmista. Optimaalinen Itämeren suojelu voi tulevaisuudessa sisältää myös sisäisiin mekanismeihin kohdistuvia toimenpiteitä, mutta niiden hyödyistä ja haitoista täytyy olla tutkittua tietoa ennen laajamittaista toteuttamista.
2016-2021
Suomen ympäristökeskus (SYKE) / Merikeskus
